Koeputkihedelmöityshoito

Koeputkihedelmöitys (In Vitro Fertilisation, IVF) on tehokkain hoitomuoto monista eri syistä johtuvaan lapsettomuuteen. Koeputkihedelmöityshoito kehitettiin 1970-luvulla munanjohdinperäisen hedelmättömyyden hoidoksi, mutta se on osoittautunut tuloksekkaaksi hoitomuodoksi myös esimerkiksi endometrioosipotilailla, siittiöiden heikkolaatuisuudesta johtuvassa hedelmättömyydessä ja  selittämättömässä lapsettomuudessa.

Koeputkihedelmöitys tehdään erityisen puhtaissa laboratorio-olosuhteissa asettamalla naiselta kerätyt munasolut ja miehen siemennesteestä erotellut siittiöt yhteiselle viljelymaljalle. Ennen munasolujen keräämistä nainen tarvitsee hormonihoitoa eli munasarjojen stimulaation. Munasolut kerätään ultraääniohjatussa toimenpiteessä munasarjojen munarakkuloista. Munasoluja ja siittiöitä viljellään laboratoriossa erityisessä kasvatuskaappissa, jonka lämpötila, kosteus ja kaasupitoisuus ovat tarkkaan vakioitu muistuttamaan naisen lisääntymiselimistön olosuhteita.

Hedelmöittymistä ja alkioiden kehitystä seurataan vaiheittain. Tavallisesti keskimäärin 70 % munasoluista hedelmöittyy normaalisti viljelymaljalla. Hedelmöittyneistä munasoluista noin 30–50 % kehittyy hyvälaatuisiksi alkioiksi. Näistä paras valitaan tuorealkionsiirtoon, jolloin alkio siirretään kohtuun 2–5 päivän kuluttua hedelmöityksestä. Jäljelle jääneet hyvälaatuiset alkiot pakastetaan myöhempiä  pakastesalkionsiirtoja varten. Keskimäärin 30–40 % tuorealkionsiirroista johtaa kliiniseen raskauteen.

Munasarjojen stimulaatio

Normaalin kuukautiskierron aikana naisen munasarjoissa kypsyy ja irtoaa yksi munasolu, kun taas muut kasvun aloittaneet munarakkulat surkastuvat. Koeputkihedelmöitystä varten naiselle annetaan hormonihoitoa, jonka avulla saadaan useampi sillä hetkellä kehittymässä oleva munarakkula kasvamaan ja niiden sisältämät munasolut kypsymään hedelmöittymiskykyisiksi.

Hormonihoito suunnitellaan kullekin naiselle yksilöllisesti. Käytetystä hoitomuodosta riippuen se kestää 2–4 viikkoa. Hormonit annostellaan ihon alle pistämällä. Hoidon etenemistä seurataan ultraäänitutkimuksin ja joskus myös verinäytteestä tehtävien hormonimääritysten avulla.  Hormonihoidon aikana voi elää normaalia elämää, käydä töissä ja harrastuksissa.

Munasolujen keräys

Munasolut kerätään munasarjan munarakkuloista. Toimenpide tehdään ohuella neulalla ultraääniohjauksessa emättimen kautta. Keräyksen yhteydessä naiselle annetaan suonensisäistä kivunlievitystä ja paikallispuudutus emättimen pohjaan. Yhdellä kerralla saadaan kerättyä keskimäärin 10 munasolua, mutta määrä vaihtelee yksilöllisesti.

Munasolujen keräyksen jälkeen naisen vointia seurataan klinikalla muutaman tunnin ajan. Samalla huolehditaan riittävästä kipulääkityksestä. Sairauslomaa kirjoitetaan yleensä munasolujen keräyspäivä ja kaksi seuraavaa päivää.

Mikrohedelmöitys

Siittiön mikroinjektiota munasoluun (Intra Cytoplasmic Sperm Injection, ICSI) käytetään miehestä johtuvan lapsettomuuden hoitona, jos siemennestenäytteen siittiöiden lukumäärä on hyvin matala tai siittiöiden liikkuvuus on huomattavasti alentunut. Hoitomuotoa käytetään myös silloin, kun tavanomaisella koeputkihedelmöityksellä hedelmöittyminen ei ole onnistunut. Ennen mikrohedelmöityshoitoa naiselle annetaan hormonihoitoa, ja munasolut kerätään kuten koeputkihedelmöityshoidon yhteydessä. Miehen siemennestenäytteestä eristetään liikkuvat siittiöt mikroinjektiota varten.

Mikrohedelmöityksessä hedelmöittymistä edesautetaan viemällä yksi siittiö ohuen lasineulan avulla kypsään munasoluun. Munasolujen hedelmöittymistä ja alkioiden kehitystä seurataan samalla tavalla kuin tavanomaisessa koeputkihedelmöityksessä. Mikrohedelmöityshoidoissa saavutetaan koeputkihedelmöityshoitoja vastaavat hoitotulokset.

Siittiöiden kerääminen kiveskudoksesta

Jos miehellä ei ole siemennesteessä siittiöitä, niitä saattaa löytyä kiveskudoksesta. Kudosnäyte otetaan kiveksestä paikallispuudutuksen jälkeen. Sairauslomaa kirjoitetaan toimenpidepäiväksi. Näytteestä eristetään siittiöt, jotka viedään mikrohedelmöitystekniikalla (ICSI) kypsiin munasoluihin. Hoitotulokset ovat samankaltaiset kuin siemennesteestä eristetyillä siittiöillä.

Alkioiden viljely

Munasolujen hedelmöittyminen tarkistetaan 16–20 tunnin kuluttua siitä, kun sukusolut on saatettu yhteen. Alkion siirtäminen kohtuun on jo tässä vaiheessa mahdollista, mutta pidemmän viljelyn jälkeen voidaan luotettavimmin valita siirtoon alkio, jonka raskausennuste on paras.

Tavallisimmin alkioita kasvatetaan laboratoriossa 2–3 päivää. Niitä kasvatetaan jakautumisvaiheeseen, jolloin parhaat kahden päivän ikäiset alkiot ovat nelisoluisia, ja kolmen päivän ikäiset alkiot vastaavasti kahdeksansoluisia. Joskus on hyödyllistä jatkaa alkioviljelyä 4–5 päivää alkiorakkulavaiheeseen (blastokysti) asti.

Alkioiden kehitysaikataulun ja ulkonäön perusteella voidaan ennustaa raskauden mahdollisuutta. Hyvän ennusteen alkioista paras valitaan tuorealkionsiirtoon ja jäljelle jääneet hyvälaatuiset alkiot pakastetaan tulevia pakastesalkionsiirtoja varten.

Alkionsiirto

Alkionsiirto on toimenpide, jossa 2–5 päivän ikäinen alkio viedään kohtuonteloon. Alkionsiirto tapahtuu alkionsiirtokatetrin avulla ultraääniohjauksessa. Monisikiöisten raskauksien välttämiseksi siirretään useimmiten vain yksi alkio kerrallaan. Lääkäri päättää siirrettävien alkioiden lukumäärän keskusteltuaan parin kanssa heidän hoitohistoriastaan ja toiveistaan. Hormonihoito jatkuu vielä emättimen kautta annosteltuna alkionsiirron jälkeen.

Raskaustesti tehdään kahden viikon kuluttua alkionsiirrosta. Mikäli raskaustesti on positiivinen, ensimmäinen ultraäänitutkimus tehdään noin viiden viikon kuluttua alkionsiirrosta. Jos raskaus on edennyt normaalisti, raskauden seuranta jatkuu neuvolassa.

Alkioiden pakastus

Hedelmöityshoidossa saaduista alkioista paras valitaan tuoresiirtoon, ja loput hyvälaatuiset alkiot pakastetaan. Alkiot varastoidaan nestemäisen typen lämpötilassa (-196°C) tarkoin kontrolloiduissa olosuhteissa mahdollisia tulevia pakastealkionsiirtoja varten.  Alkioita voidaan säilyttää tarvittaessa useita vuosia.

Pakastealkioita voidaan siirtää kohtuun sopivassa vaiheessa naisen omaa, luonnollista kuukautiskiertoa tai hormonaalisesti tuettuun kuukautiskiertoon. Yli 70 % pakastetuista alkioista selviytyy sulatuksesta. Pakastealkionsiirroista keskimäärin 20–40 % johtaa raskauden alkamiseen.