2.2.2022Jenna halusi mielenrauhaa ja pakasti munasolujaan pidentääkseen hedelmällisyyttään

Alle kolmikymppinen Jenna Eerikkilä on yksi harvoista suomalaisista, jotka ovat saaneet työnantajaltaan mahdollisuuden pakastaa munasolujaan ja parantaa näin todennäköisyyttään tulla raskaaksi myöhemmällä iällä.

Vielä pari vuotta sitten lasten hankkiminen tuntui Jenna Eerikkilästä viimeiseltä asialta, jota hän voisi ajatella. Helmikuussa 2021 kaikki kuitenkin muuttui, kun sisko sai lapsen.

– Se on niin mahdottoman suloinen ja ihana tapaus. Sydämeni suli. Heräsi ajatus, että kyllä minäkin haluan omia lapsia, olen oikeastaan aina halunnut. Tuli pelko, että mitä jos minulle tapahtuu jotain, enkä voikaan saada lapsia, hän muistelee.

Naisella on syntyessään miljoona munasolua, mutta hedelmällisyysikään tultaessa enää noin 400 000 kappaletta. Hedelmällisyys alkaa heiketä 30 vuoden iässä, ja lasku kiihtyy 35 vuoden jälkeen, kun munasolujen määrä vähenee ja laatu huononee.

Jenna oli 27-vuotias ja tuolloin töissä hedelmöityshoitoklinikka Ovumiassa. Hän tiesi, että biologista ikääntymistä voi hidastaa kahdella tapaa: joko turvautumalla lahjamunasoluhoitoihin tai pakastamalla omia munasoluja varastoon, kun ne vielä ovat nuoria. Jälkimmäistä kutsutaan nimellä ennakoiva munasolujen pakastus.

– Työssä konkretisoitui aika raa’astikin se, mitä naisen ikä tekee jäljellä oleville munasoluille.

Munasolujen pakastusta työsuhde-etuna

Lapsettomaksi jäämisen pelko ahdisti niin paljon, että omien solujen pakastaminen alkoi tuntua lähes ainoalta vaihtoehdolta. Mahdollisuus oli myös työsuhde-etuna hyvin ulottuvilla.

– Pelotti, että minulle tapahtuu jotain enkä pysty saamaan lapsia. Tai menee kauan ennen kuin löydän puolison, jonka kanssa voisin kuvitella hankkivani lapsia ja lasten tekeminen jää myöhäiseksi. Tuntui, että saan mielenrauhan, kun munasolut ovat pakkasessa.

Niinpä Jenna päätyi myöhemmin keväällä ”suunnitelma B:hen” eli pakastamaan munasolujaan.

– Tiedän, että siellä ne 27-vuotiaat munasolut ovat tallessa, ja minulla on sitten paremmat mahdollisuudet saattaa tähän maailmaan terve lapsi, minkä ikäinen itse siinä vaiheessa olenkaan.

Jenna ei ollut aiemmin stressannut puolison löytymisestä, eikä sitä tarvitsisi tehdä vastaisuudessakaan. Yksin lapsia hankkivat itselliset naiset ovat tuttu ilmiö töiden kautta.

– Koen että sekin voisi olla minulle yksi mahdollisuus. Voihan se olla, ettei tästä maailmasta löydy sellaista miestä, jota haluaisin katsella lopun elämääni.

Himourheilija joutui harjoitustauolle

Pakastuksessa munasolut kypsytetään noin kymmenen päivän hormonipistoskuurilla, samalla tavoin kuin koeputkihedelmöityksessä (IVF) tai munasolujen lahjoituksessa. Sitten ne kerätään eli punktoidaan munasarjoista paikallispuudutuksessa.

Jenna ryhtyi prosessiin toukokuussa kesken treenikauden. Hän käy normaalistikin 4–5 kertaa viikossa salilla, mutta nyt myös juoksuharjoituksia oli viidesti viikossa. Tähtäimessä oli Tampereen Maraton syksyllä.

Pistoslääkityksen aloittamisen jälkeen treenaaminen ei kuitenkaan sujunut vanhaan malliin.

– Vaikka en tehnyt mitään kovaa treeniä, tuntui, että tulee oksennus. Ihmettelin, mistä tämä nyt johtuu. Yhtäkkiä tajusin, että ai niin, olenhan minä tässä kaksi vuotta sanonut kaikille asiakkaille, että tällaisia oireita voi tulla, ja pitää ottaa rauhallisesti.

Alavatsassa tuntui turvotusta ja painetta. Pyöräilykin aiheutti kipua ja pahoinvointia. Sykettä nostava harjoittelu täytyi vaihtaa rauhalliseen kävelyyn.

– Oireet ovat normaaleja ja kuuluvat asiaan, vaikka kaikki eivät niitä saakaan. Ne kertovat, että lääkkeet toimivat niin kuin niiden pitääkin. Harmitti silti kovasti. Oli niin hyvä flow ja moodi päällä treenauksessa. Ehkä pieni huili teki kuitenkin hyvää kropalle.

Munasoluista vain osa kypsyi

Itse stimulaatio oli hyvä ja rakkulat lähtivät onnistuneesti kasvamaan. Keräyksessä saatiin 17 munasolua, mutta niistä vain 5 oli kypsynyt pakastamiskelpoisiksi. Keho reagoi yksilöllisesti, eikä lopputulosta voi aina ennustaa.

– Se oli aika kova paikka. Harmittaa vieläkin, sillä kaikki viisi munasolua eivät välttämättä selviä sulatuksesta. Mahdollisuuksia voi olla loppupeleissä aika vähän.

Kaikki sulatuksesta selviävätkään munasolut eivät kehity alkioiksi, joten raskauden onnistumiseen vaaditaan yleensä useita munasoluja. Jenna arvelee tarvitsevansa ainakin yhden keräyksen lisää.

– En muista tilannetta, jossa yhdellä keräyksellä olisi saatu riittävästi soluja pakkaseen. Heti kun tulos saatiin tietää, mietittiin, mitä voitaisiin tehdä seuraavalla kerralla toisin. Lääkärillä oli heti suunnitelma, miten solujen loppukypsymistä voitaisiin parantaa.

Toinen keräys on kuitenkin siirtynyt, kun Jenna lähti opiskelemaan. Ovumiassa hänen tarvitsi maksaa toimenpiteestä itse vain lääkityksen osuus.

Työkaverit kannustivat ja muistuttivat, että todennäköisesti elämä menee niin, ettei pakastettuja soluja tarvita lainkaan. Sitä hän itsekin toivoo, mutta haluaa silti varautua myös hedelmöityshoitoon.

­– Vähän ristiriitaisia tunteita.

Koronavuoden kipeä käänne

Treenaaminen ei oikein maistunut keräyksen jälkeenkään, ja viimeinen niitti maratonille oli korona aivan kisan alla elokuun puolivälissä. Jennan piti saada toinen rokotus, mutta pari päivää ennen sitä tuli kaverilta viesti koronatartunnasta.

– Nokka vähän vuoti ja jotain pientä oiretta oli. Kävin testissä ja positiivinenhan se oli. Olin karanteenissa kymmenen päivää.

Tauti oli lievä, mutta ajoitus pahin mahdollinen. Jenna oli lähdössä kotikaupunkiinsa Tornioon samana päivänä, kun positiivinen testitulos tuli. Syöpää sairastava pappa oli joutunut sairaalaan, josta viestittiin, että läheisten olisi syytä tulla hyvästelemään. Aikaa ei olisi enää monta päivää.

– Pappa kerkesi kuolla seuraavana tiistaina. Se oli kyllä tosi raskasta. Sairastuminen ei olisi voinut tulla huonompaan aikaan, olin henkisesti ihan rikki.

Jennalla ei ole tapana murehtia vastoinkäymisiään kovin pitkään. Jos jokin asia ei suju, hän kokeilee muuta. Kuten armeijassa sanottaisiin, ei saa jäädä tuleen makaamaan.

Sotilas, kätilö, insinööri – vai jotain muuta?

Itse asiassa vuonna 2014 Jenna kävi armeijan ja aliupseerikoulun. Siellä hän huomasi haluavansa kätilöksi – vaikka äiti oli kehottanut välttämään juuri hoitoalaa.

– Olen luonteeltani vähän semmoinen, että jos minulle sanotaan, että nyt oikeasti, tätä hommaa et tee, niin minulle tulee tunne, että juuri tämänhän minä varmasti teen.

Ja niin hän myös teki. Heti seuraavana keväänä avautui opiskelupaikka Jyväskylässä. Ensimmäisessä työpaikassa Ovumiassa alikersantti yleni ”kessuksi”, kun sotilasarvosta väännettiin naiselle uusi lempinimi.

Kollega varoitti, että työ voi altistaa kuvittelemaan, ettei kukaan voi tulla spontaanisti raskaaksi ja saada lapsia ilman hoitoja. Juuri näin kävi, ja tuore kätilö alkoi epäillä omaa hedelmällisyyttään.

– Ensimmäisen kuukauden jälkeen olin aivan hirveissä paineissa, että en tule ikinä saamaan lapsia. Kyllä se sitten rauhoittui.

Viime vuonna iski kaipuu miesvaltaiselle alalle, ja syksyllä Jenna jo aloitti insinööriopinnot Seinäjoella.

Munasolut ja maraton yhä mielessä

Konetekniikka osoittautui kuitenkin vääräksi valinnaksi, ja Jenna ehti palata hetkeksi kätilöksi, kunnes pääsi yksityiselle lääkäriasemalle vastaamaan alueen lääkärisuhteista.

Hän miettii yhä, mitä tekisi isona, mutta on myös tyytyväinen valintoihinsa. Maraton on tarkoitus juosta tänä vuonna, ja munasolujen pakastamisen jatkaminenkin on yhä suunnitelmissa.

– Kyllä toiselle kierrokselle lähteminen on käynyt mielessä, mutta se ei ole ihan heti ajankohtainen. Sitä varten pitäisi kuitenkin saada säästettyä rahaa, koska se ei ole enää työsuhde-etu.

Toisaalta varavaihtoehto ei ole menettänyt merkitystään, sillä oikeaa ihmistä ei ole vielä tullut elämään.

– Kun uusi työ alkoi, niin ei tässä ihan hirveästi ole miehet olleet mielessäkään. Jos biologinen kello alkaa tikittää niin, että lapsi tuntuu ajankohtaiselta, niin ei ole mahdoton ajatus lähteä edistämään asiaa itsellisenä naisena.

←  Takaisin