Hedelmöityshoitoja saaneet naiset sekä munasolujen lahjoittajat ovat jo vuosia kirjanneet tuntojaan munasolujen keräysten yhteydessä. Näin on syntynyt satoja viestejä, joissa hoidettavat ja lahjoittavat purkavat kiitollisuuttaan ja lähettävät tsemppiviestejä toisilleen.
”Täällä olemme taas, niin kuin monta kertaa aikaisemminkin”, aloittaa hoitoihin tullut nainen 17.9.2002 Tampereen Ovumiassa eli silloisessa AVA-klinikassa. Poikkeuksellisesti mukana myös 8-kuukautinen tytär, 8 vuoden odotuksen tulos. Jännitys on taas kova.
”Saammeko tyttärellemme sisaruksen tai veljen. Jalkamme on tukevasti maassa, sillä tämä on taistelua ja kovaa sellaista, vahva usko täytyy löytyä. Tämä kerta voi epäonnistua taikka toisinpäin, mutta uskoa täytyy onnistumiseen löytyä. Onnea teille kanssasisaret!”
Näin päättyy ”Nasu-vihon” ensimmäinen päivitys. Vihon nimi tulee kantta kuvittaneesta satuhahmosta. Itse konsepti otettiin käyttöön siksi, että naisilla olisi jotain tekemistä ja mahdollisuus purkaa jännitystään punktion ja hormonihoitojen jälkeen.
Sittemmin vihkoja ja viestejä on tullut paljon lisää, Tampereella jo yli 300 päivitystä. Näistä hieman yli puolet eli 164 on lahjoittajilta (tilanne 17.5.).
Lahjoittaminen tuo autuaan olon
Vihon toinen kirjaus (2.10.2002) tulee jo lahjoittajalta.
”Ensimmäinen luovutus takana ja olo autuaan onnellinen. Kokemus oli mahtava ja keräys lähes kivuton. Toivon ja rukoilen, että munasoluni toisivat hartaasti odotetun vauvan vastaanottopariskunnalle! Toivon myös heille kaikkea hyvää elämässä!”
Luovuttajat ylistävät lahjoituksen tuomaa onnea ja toivovat samaa vastaanottajille. Jos punktiosta on aiheutunut pientä kipua, siitä on selvitty lääkkeillä ja lämpötyynyllä.
”Kaikki tämä kipu ja särky on varmasti pientä siihen raastavaan kipuun, joka lapsettomalla on. Yhden luomulapsen äitinä halusin suoda jollekin lapsettomalle sen saman onnen, jonka minä sain odotellessani ja synnyttäessäni lapsemme”, kirjoitti luovuttaja Tampereella 17.3.2009.
Motiivina saattaa olla läheisen lapsettomuus, kuten tamperelaiselle lahjoittajalle, jonka veljelle lapsettomien lauantai 7.5.2010 oli jo yhdeksäs.
”Tämän surun ja kaipuun seuraaminen ja muutaman ystävän kokemukset ovat rohkaisseet minua tähän lahjoitusprosessiin. Toivottavasti vuoden kuluttua jossain vietetään juhlaa lauantain sijaan sunnuntaina. Ps. täällä klinikalla on ollut jokainen kerta mukava käydä. Henkilökunta on mukavaa ja huomaavaista ja tunnelma klinikalla lämmin ja iloinen.”
Kiitokset ja terveiset kulkevat myös toiseen suuntaa. Hoidettavat tietävät hyvin, että ilman lahjoittajia ei olisi lahjamunasoluhoitoja.
”Meillä ensimmäinen ICSI-hoito ja punktio meni hyvin ja nopeasti. Ei sattunut. Nyt vain toivotaan ja odotellaan. Luovuttajille valtavat kiitokset, en itse vielä ole tarvinnut luovuttajaa, mutta monet tarvitsevat. Henkilökunta on ammattitaitoisia ja empaattisia. Hyvää kesää kaikille!” (Tampere 24.5.2013)
Henkilökunta saa paljon kiitosta
Henkilökunta saa kiitosta asiakkailta sekä lahjoittajilta.
”Jos näin helposti voi auttaa lapsettomuudesta kärsiviä, niin on ihan varma, että teen tämän uudestaankin! Kiitos paljon myös ihanalle henkilökunnalle kaikesta!” (Tampere 2.2.2009)
Lahjoittajista neljännes on terveydenhuollon ammattilaisia, ja varsinkin he tietävät, mitä hoidolta voi vaatia.
”Kolmen yövuoron jälkeinen punktio ja kaikki sujui hyvin. Yöt toimivat esilääkityksenä, oli jo valmiiksi rento olo. Kiitos kaikille. Teette arvokasta työtä ammattimaisesti ja empaattisesti”, kirjoittaa sairaanhoitaja Helsingissä (7.5.2018).
Samaa mieltä oli lahjoittaja, jonka ensimmäinen kerta Helsingissä (4.5.2021) jäi ikärajan vuoksi viimeiseksi.
”Koko prosessi oli asiantunteva, huomioiva ja mukavien kohtaamisten rytmittämä. Todella upea henkilökunta, joka tekee selkeästi tärkeää työtä mitä isoimmalla sydämellä. Olette loistokkaita.”
Lahjoittajat ahkeria kirjoittajia
Helsingissä vihko otettiin käyttöön vasta reilu kolme vuotta sitten, mutta se on ollut ahkerassa käytössä. Toukokuun puoliväliin mennessä merkintöjä on tullut 140 eli lähes puolet siitä, mitä Tampereella parissa vuosikymmenessä.
Näistä reilusti yli kaksi kolmasosaa eli tasan sata päivitystä on munasolujen lahjoittajilta. Kirjoittaminen on vapaaehtoista, ja innokkuuteen vaikuttaa paljon myös se, miten aktiivisesti mahdollisuutta muistetaan tarjota.
Hoidoissa käyvät pariskunnat saattavat kirjoittaa viestinsä me-muodossa, mutta ääni on yleensä hoidettavan naisen. Poikkeuksiakin löytyy, ainakin Tampereelta.
”Vaimo huikailee levollisena sängyllä, takana ensimmäinen punktio. kokemuksena ei läheskään niin vaikea ja kivulias kuin mitä olimme muiden kertomusten perusteella kuvitelleet.”
Helsingissä ennätyksellinen kevät
Helsingissä vihkoa on tänä keväänä täytetty ennätystahtia: toukokuun puoliväliin mennessä jo 40 merkintää, joista 31 lahjoittajilta.
Yhdelle heistä 12. huhtikuuta oli erityisen merkityksellinen päivä.
”Päivä, jolloin luovutin ensimmäistä kertaa, on samalla esikoiseni 10-vuotissyntymäpäivä. Toivottavasti pystyin auttamaan ja antamaan elämän kokoisen lahjan. Ajatuskin on todella palkitseva. Prosessi on ollut helppo, koska täällä on ollut ihana henkilökunta ja on tullut olo, että minua on odotettu <3 Kiitos.”
