Kirpputorilta alkanut kolmen naisen ystävyys sai uuden ulottuvuuden, kun yksi heistä kertoi suunnittelevansa munasolujen luovutusta.
Kiireinen arkipäivä on pimentynyt illaksi, kun Janita Mikkola ja Noora Suokas sulkevat Keskustan Kirppistä kuuden jälkeen Jyväskylässä. Avuksi on tullut myös entinen työkaveri Heli Hämäläinen.
Itse asiassa juuri hänen vuokseen olemme nyt täällä. Heli oli miettinyt munasolujen lahjoittamista pitkään ja päätti kysyä neuvoa hyviltä ystäviltään.
– Tytöt innostuivat, ja minä lähdin. Viikon sisällä olimme klinikalla kaikki kolme ensimmäistä kertaa, hän kertoo.
Ihan mutkattomasti kaikki ei kuitenkaan käynyt. Noora oli miettinyt asiaa Helin tapaan jo pari vuotta, mutta perääntynyt aina ”aivan järkyttävän” piikkikammon vuoksi.
– Selviän just ja just verikokeesta. Ajatus itsensä pistämisestä tuntui aivan hirveältä. Odotin siihen asti, että Heli aloitti pistämisen. Kun Heli sanoi, ettei tämä tunnu miltään, vaan vastaa hyttysenpistoa, ajattelin että okei, ehkä minäkin pystyn.
Janita meni muiden mukana, ”referensseillä.” Hän ei ollut ajatellut asiaa juuri lainkaan, vaikka hämärästi tiesikin, että munasoluja luovutetaan lahjamunasoluhoitoja varten.
– Kuulosti kuitenkin siistiltä ajatukselta, että on mahdollisuus auttaa ja tehdä tuollainen juttu.
Kipinä auttamiseen lähti omista vaikeuksista
Nyt kaikilla naisilla on jo vähintään toinen lahjoituskierros menossa. Henkinen kynnys on ylitetty, ja kirppikseltä kävelee Ovumian Jyväskylän-klinikalle muutamassa minuutissa.
Heliltä kesti kuitenkin vuosia ennen kuin hän pääsi vastaanotolle asti. Oikeastaan tarina alkoi jo kauan ennen Keskustan Kirppiksen perustamista.
Heli yritti miehensä kanssa lasta viime vuosikymmenen puolivälissä, seurasi kuukausikiertoaan 1,5 vuotta ja pettyi kerta toisensa jälkeen. Pari ehti jo ajatella, ettei saisi lasta ollenkaan.
– Nythän se tuntuu maailman lyhyimmältä ajalta. Saattaa kuulostaa lapsettoman korvaan hirveältä, mutta saimme kuitenkin pienen aavistuksen siitä, miltä lapsettomuus voi tuntua. Siitä se halu auttaa varmaan syntyi.
Parikunta sai kuitenkin luomukaksoset viisi vuotta sitten, ja asia hautautui perhearkeen. Ajatus pulpahti uudestaan esiin, kun toinen kaksosäiti – joihin Heli on pitänyt tiivistä yhteyttä – kertoi pari vuotta sitten lahjoittaneensa munasoluja.
– Täytän seuraavaksi 34, ja minulla tulee kohta ikä vastaan. Totesin, että nyt asia on päätettävä. Joko luovutan tai en, mutta enää ei ole aikaa miettiä.
Onko se osa minua vai vastaako verenluovutusta?
Vähän Heli joutui kuitenkin miettimään. Hän pohti, voiko munasolujen lahjoittamista verrata verenluovutukseen vai kohtaako hän joskus kadulla ihmisiä, jotka ovat osa häntä itseään.
– Nyt se ei tunnu enää yhtään ajankohtaiselta, mutta silloin se mietitytti. Tätä lähdin tytöiltäkin kyselemään, että mitä he tästä ajattelevat.
Vastauksen tiedämme nyt. Helille asia varmistui keskusteluissa Ovumian lääkärin kanssa.
– Keskusteluissa painotettiin todella paljon, että lapseen ei ole minkäänlaisia sidoksia. Jos sitä alkaa miettiä liikaa, se on ehkä merkki siitä, ettei kannata luovuttaa. Ettei ala katsoa parinkymmenen vuoden päästä jokaista vastaantulijaa, että olisikohan tuo minun lapseni, sanoo myös Janita.
Kaikille on kuitenkin selvää, että lapsi itse saattaa ottaa yhteyttä 18 vuotta täytettyään.
– Minä ainakin toivon sitä. Olisihan se huikeaa, että joku tulisi 18 vuoden päästä, että ”tässä olen”, sanoo Heli.
– Niin minäkin. Se olisi tosi absurdia ja siistiä. Pyytäisin kahville, lisää Janita.
Noora ei ole asiasta yhtä varma.
– Toivon vain, että hän saisi hyvän elämän. Jos hän kokee haluavansa ottaa yhteyttä, se on ihan ok, mutta en mitenkään odota sitä.
Lahjoituksista on alkanut ainakin yksi raskaus
Lastenvaatteet ovat kirpputorien suosituimpia tuotteita, niin myös Keskustan Kirppiksellä. Janitalla ja Nooralla ei ole vielä omia lapsia, eikä lahjoittaminen herättänyt vauvakuumetta. Potkupuvut ja haalarit näyttävät samanlaisilta kuin ennenkin.
– Lahjoittaminen ei ole vaikuttanut yhtään siihen, haluanko lapsia ja jos, niin milloin, sanoo Janita.
Samaa mieltä on Noora. Lastenvaatteita etsitään toistaiseksi vain kavereille.
– Yksi työkaveri jäi juuri äitiyslomalle. Hänelle olen katsellut joitakin tietyn koon vaatteita sillä silmällä.
Olisi silti liioiteltua väittää, että naiset suhtautuvat aiheeseen viileästi. Ainakin lahjasoluraskaudet ovat odotettuja.
– Kun hain toisen satsin, kerrottiin, että ensimmäisen luovutukseni ansiosta oli alkanut raskaus. Näyttää hyvältä, että olisi lapsi tulossa, kertoo Heli ja saa muilta spontaanit riemunkiljahdukset.
Janita ei ole vielä asiaa kysynyt, mutta aikoo niin tehdä. Nooralle on kerrottu, ettei mitään kerrottavaa vielä ole.
Kaikki haluavat jatkaa lahjoittamista
Noora on voittanut piikkikammonsa niin hyvin, että hän on ehtinyt käydä luovuttamassa jo kaksi kertaa. Helin toinen kerta oli heti tämän tapaamisen jälkeen.
Janita seuraa perässä: jos muutkin, niin kyllä hänkin. Toinen kerta tuntuu kaikista jo arkiselta.
– Ekalla kerralla on paljon tunteita ja ajatuksia, mutta sitten kun se on ohi, niin hyvä kun edes muistaa koko asiaa muutaman viikon päästä, sanoo Janita.
Noora on 28 ja Janitakin vielä alle 30, joten aikaa heillä riittää.
– Ekalla kerralla sitä mietti, fiilisteli ja jännitti, mutta tätä toista kertaa voisi jo verrata verenluovutukseen. Kaikki menee paljon helpommin. Sovin vain ajat, mitä teen ja koska käyn klinikalla, kuvaa myös Heli.
Noora mielsi jo ensimmäisen kerran hyvin kliiniseksi toimenpiteeksi.
– Olin pohtinut sitä niin kauan. Pelkäsin vain pistämistä. Muuten se oli minulle kuin verenluovutusta.
Perustietoa tv-sarjasta ja internetistä
Nooran yhdeksi hedelmöityshoitojen tietolähteeksi paljastuu kumppanuusvanhemmuutta käsittelevä tv-sarja, jonka nimeä hän ei heti muista.
– ”Lapsi tuntemattoman kanssa”, auttaa Janita.
– Joo, just se. Siinä oli paljon tietoa noista hoitovaihtoehdoista. Toki ne käyttivät lähinnä omia solujaan, mutta niin, että mies luovutti ja ne istutettiin naiseen (inseminaatio). Tai molemmat luovuttivat, ja tehtiin keinohedelmöitys (IVF). Myös netistä sai hyvin tietoa, kertoo Noora.
Kolmikko tapaa toisiaan vieläkin kirpparilla, vaikka Heli on vaihtanut työpaikkaa. Yksi yhteinen harrastus on myös Nooran tarjoamat brunssit.
– Arvostan suunnattomasti valmista pöytää, naurahtaa Heli.
– Meillä on hyvä poppoo, kiteyttää Janita.
Poppooseen sekä sen WhatsApp-rinkiin ja munasolukeskusteluihin kuuluu muitakin kavereita. Kolmikko kannustaa kaikkia naisia ottamaan selvää tilanteestaan ja lahjoittamaan, jos se vain on mahdollista.
Kaikki kehuvat Ovumialta saamaansa hoitoa ja huolenpitoa. Suurin syy jatkaa lahjoittamista on kuitenkin sama kuin niin monella muullakin: auttamisen halu.
– Nykymaailmassa ei ole mitenkään itsestään selvää, että niitä lapsia tulee. Itse olen saanut kokea sen ilon ja haluan, että kaikki muutkin halukkaat saavat. Jos voin olla siinä avuksi, niin olen kyllä, perustelee Heli.
Lue lisää munasolujen lahjoittamisesta
Munasolujen lahjoittaminen Ovumiassa
