Pitkässä viljelyssä alkioita viljellään laboratoriossa ns. blastokystivaiheeseen saakka. Tuorealkionsiirto tehdään viiden päivän kuluttua munasolujen keräyksestä perinteisen 2-3 päivän sijaan. Loput blastokysteiksi kehittyneet alkiot pakastetaan viiden tai kuuden päivän ikäisinä. Keskimäärin 40 prosenttia hedelmöittyneistä munasoluista kehittyy blastokystivaiheeseen.
Blastokystiviljelyn etuna on alkiovalinnan tehokkuus, sillä vain parhaimmat alkiot kehittyvät blastokysteiksi. Blastokystivaiheisella alkiolla onkin jakautumisvaiheista alkiota korkeampi todennäköisyys johtaa raskauteen tuore- tai pakastealkionsiirron jälkeen. Blastokystivaiheisia alkioita käytetään hyvin tuloksin myös alkiodiagnostiikassa.
Blastokystiviljelystä on hyötyä etenkin, kun saadaan kerättyä runsaasti munasoluja. Vähäisillä munasolumäärillä on riskinä, että alkiokehitys pysähtyy ennen blastokystivaihetta, eikä alkionsiirtoa päästä tekemään.
Lue myös muista alkionvalintakeinoistamme, embryoskooppiviljelystä ja alkion kromosomitutkimuksesta (PGT-A, niPGT-A).
Vitrifikaatio
Vitrifikaatio soveltuu erinomaisesti kaikille alkionkehitysvaiheille ja erityisesti herkille munasoluille.
Menetelmässä estetään jääkiteiden muodostuminen kylmänsuoja-aineilla ja erittäin nopealla jäähdytyksellä ns. lasisiirtymälämpötilaan (-124°C). Tällöin solujen jäätymisvauriot vähenevät ja alkioiden sulatuksen jälkeinen eloonjäämisprosentti nousee korkeaksi (yli 90%). Ennen vitrifikaatiota blastokystivaiheisen alkion ontelosta voidaan vähentää nestettä laser-avusteisesti.
Pakastealkionsiirto voidaan tehdä joko luonnolliseen tai hormonituettuun kuukautiskiertoon.
