Hedelmällisyysselvittelyt kannattaa aloittaa, jos raskaus ei ala vuodessa suojaamattomista yhdynnöistä huolimatta. Selvittelyn käynnistäminen nopeammalla aikataululla on perusteltua, jos on tiedossa joku selkeä hedelmällisyyteen vaikuttava sairaus tai riskitekijä, tai nainen on yli 35 vuotias.
Ovulaatiohäiriö – anovulaatio – munasolu ei vapaudu
Raskauden käynnistyminen edellyttää ovulaation tapahtumista. Säännöllisen ovulaation puuttuminen on tavallinen syy sille, että raskaus ei käynnisty. Ovulaatio, eli munasolun vapautuminen, tapahtuu normaalisti suurin piirtein kuukautiskierron keskivaiheilla. Kuukautisvuodon alusta laskien tämä tarkoittaa kierron 12-16 päivänä. Kuukautiskierron pituus vaikuttaa huomattavasti ovulaatioajankohtaan, mitä pidempi kierto sen myöhemmin munasolu vapautuu. Jos kierto on hyvin pitkä (yli 36 päivää), se on kovin epäsäännöllinen tai kuukautiset puuttuvat kokonaan, on syytä epäillä, ettei ovulaatiota ainakaan säännöllisesti tapahdu. Ovulaatio ja sen ajankohta on mahdollista tunnistaa virtsasta tehtävän ovulaatiotestin avulla.
Ovulaatiohäiriön taustalla voi olla erilaisia syitä. Munasarjan monirakkulainen oireyhtymä (PCOS) on yksi tavallisimmista anovulaation syistä. Siihen voi liittyä epäsäännöllisen kuukautiskierron lisäksi ihon rasvoittumistaipumus, akne ja/tai liiallinen karvankasvu. Merkittävät painonvaihtelut, sekä painonnousu että -lasku, voivat häiritä ovulaatiota. Kova fyysinen rasitus, erityisesti kestävyysurheilu, saattaa pysäyttää kuukautiskierron kokonaan. Muut hormonihäiriöt (esim. kilpirauhasen toiminnan häiriöt) johtavat varsin helposti ovulaatiohäiriöön.
Hoito: Ovulaation aikaansaaminen (ovulaatioinduktio) on yleensä varsin helppoa. Ensisijaisesti pyritään aina korjaamaan ongelman syy. Ovulaatioinduktio voidaan toteuttaa tablettien tai hormonipistosten avulla, lapsettomuuslääkäri valitsee parhaiten kuhunkin tilanteeseen sopivan hoitomuodon ja sen edellyttämän seurannan. Seuranta tapahtuu tyypillisesti ultraäänitutkimusten ja ovulaatiotestien avulla.
Munajohdinperäinen syy
Siittiö hedelmöittää munasolun munajohtimessa lähellä munasarjaa. Tämän jälkeen hedelmöittynyt munasolu kuljetetaan kohtuun, jossa se kiinnittyy kohdun limakalvoon ja raskaus alkaa. Munajohtimet voivat vaurioitua mm. vaikean tulehduksen tai endometrioosin seurauksena. Munajohdin (-met) on voitu poistaa leikkauksessa niiden poikkeavuuden takia tai sterilisaation aikaansaamiseksi. Mikäli molemmat munajohtimet ovat vaurioituneet ei raskaus voi ilman hedelmöityshoitoa alkaa.
Hoito: Munajohdinperäistä hedelmättömyyttä hoidetaan koeputkihoidolla. Mikäli muut tekijät ovat kunnossa on hoito tehokasta ja ennuste hyvä.
Kohtuperäiset syyt
Kohdun synnynnäiset rakennepoikkeavuudet ovat melko tavallisia, suurin osa niistä ei merkittävästi vaikuta naisen hedelmällisyyteen, huolellinen yksilöllinen arvio on aina paikallaan. Iän myötä riski kohtuun ilmaantuvista muutoksista kasvaa. Tavallisimpia ovat kohdun lihaskasvaimet eli myoomat. Ne ovat hyvänlaatuisia, mutta voivat aiheuttaa kuukautisvuodon ja kuukautiskipujen lisääntymistä. Iso myooma saattaa myös painaa virtsarakkoa ja aiheuttaa tihentynyttä virtsaamistarvetta tai painontunnetta alavatsalla.
Osa myoomista saattaa painaa kohtuonteloa ja muuttaa sen rakennetta. Tällöin on mahdollista, että myooma heikentää myös hedelmällisyyttä. Adenomyoosi, eli kohdun endometrioosi, aiheuttaa usein kuukautiskipuja ja vuotohäiriöitä. Myös hedelmällisyys ja lapsettomuushoitojen onnistumistodennäköisyys voi olla heikentynyt. Myoomat ja adenomyoosi ilmaantuvat kohdun lihakseen. Kohdun limakalvon, eli endometriumin normaali toiminta on äärimmäisen tärkeää raskauden alkamisessa sekä lapsettomuushoitojen onnistumisen osalta. Ovumian lapsettomuuslääkärit arvioivat aina kohdun rakennetta lapsettomuuden syytä etsittäessä ja tarvittaessa voidaan tehdä jatkotutkimuksia esim. kohdun limakalvon näytteestä.
Hoito: Merkittävät kohtuperäiset syyt tulee aina mahdollisuuksien mukaan pyrkiä korjaamaan ennen lapsettomuushoitoja.
Endometrioosi
Endometrioosi on varsin tavallinen lisääntymisikäisten naisten sairaus, jossa kohdun limakalvon kaltaista kudosta kasvaa kohtuontelon ulkopuolella aiheuttaen tulehdusreaktion. Tavallisin oire on hankala kuukautiskipu. Muita oireita ovat yhdyntäkivut, kivut ulostamiseen ja virtsaamiseen liittyen sekä epämääräiset krooniset vatsakivut. Endometrioosi voi osalla merkittävästi heikentää hedelmällisyyttä, osalla endometrioosipotilaista raskaus kuitenkin käynnistyy normaalisti. Mekanismi, joka heikentää hedelmällisyyttä on edelleen huonosti tunnettu. Endometrioosipotilaan kohdalla muut raskauden käynnistymiseen vaikuttavat tekijät (mm. miehen hedelmällisyys) tulee selvittää hyvissä ajoin. Tällöin mahdollisesti tarvittava hoito osataan ajoittaa asianmukaisesti heti endometrioosihoidon jatkona.
Lue lisää endometrioosista, sen oireista ja hoidosta, täältä.
Miehestä johtuvat syyt
Perinteisesti on ajateltu, että hedelmättömyys on pitkälti naisesta johtuva ongelma. Nykyään kuitenkin tiedetään, että kolmasosa hedelmättömyydestä johtuu pääosin miehestä ja puolessa tapauksista syy on ainakin osittain miehessä. Selvästi poikkeavan siemennestelöydöksen kohdalla parin hedelmättömyyden syyn tunnistaminen on helppoa. Huonon siemennesteen syytä tulee kuitenkin selvitellä mahdollisimman perusteellisesti. Kiveskohju (varicocele) voidaan sulkea pois tunnustelemalla kivestä ympäröivät rakenteet. Yleensä on perusteltu määrittää verikokeesta kiveksen toimintaa kuvaavien hormonien pitoisuus, vaikeimmissa tapauksissa voi olla perusteltua tutkia verinäytteestä potilaan kromosomit.
Osassa tapauksista on mahdollista parantaa siemennesteen laatua niin, ettei varsinaista lapsettomuushoitoa tarvita ollenkaan. Miehenkin kohdalla tulisi elintapoihin kiinnittää huomiota. Erityisesti tupakointi ja nikotiinituotteiden käyttö ja viime vuosina lisääntynyt testosteronin ja muiden anabolien käyttö heikentävät miehen hedelmällisyyttä dramaattisesti. Voit lukea lisää miehen hedelmällisyyden optimoinnista täältä.
Siittiöiden puuttuminen siemennesteestä kokonaan (atsoospermia) edellyttää aina huolellista selvittelyä ongelman taustoista, joilla voi olla hyvinkin merkittävä vaikutus yksilön yleiseen hyvinvointiin ja elämänlaatuun.
Osalla miehistä todetaan siittiöiden kohonnut DNA-fragmentaatio, joka voi selittää toistuvia keskenmenoja, epäonnistuneita lapsettomuushoitoja ja hedelmättömyyttä.
Hoitovaihtoehtoja löydösten mukaan ovat hormonihoito, kiveskohjun korjaaminen, elintapamuutokset. Myös yhdyntään ja ejakulaatioon liittyviä ongelmia on mahdollista hoitaa tehokkaasti.
Naisen ikä
Raskautta tavoittelevan naisen ikä on erittäin merkittävä onnistumiseen vaikuttava tekijä luonnollisen raskauden käynnistymisessä, mutta myös lapsettomuushoitojen onnistumiseen vaikuttava tekijä. Yli 40-vuotiaan naisen munasoluista kehittyneissä alkioissa reilusti yli puolessa on poikkeava määrä kromosomeja (aneuploidia). Tämän seurauksena raskauden käynnistyminen on hidastunut ja toisaalta keskenmenon riski on kohonnut. Koeputkihoidolla aikaansaatujen alkioiden kromosomisto on mahdollista tutkia (PGT-A) ja varmistaa näin, että valitaan parhaan ennusteen alkio siirtoa varten.
Tuntematon syy – selittämätön hedelmättömyys
Huolellisen selvittelyn jälkeen merkittävälle osalle, jopa kolmannekselle, pareista ei löydetä selkeää syytä sille, että raskaus ei ole käynnistynyt. Selittämätön hedelmättömyys on poissulkudiagnoosi, eli tähän päädytään, kun asianmukaiset tutkimukset on tehty ilman mitään merkittävää poikkeavaa löydöstä. Nuoren parin kohdalla ennustetta pidetään hyvänä ja on mahdollista antaa raskauden käynnistymiselle ”lisäaikaa” jos raskausyritys on kestänyt noin vuoden. Pidempään jatkuneen hedelmättömyyden kohdalla huomioidaan hedelmättömyyden kesto, naisen ikä ja munasarjareservi (jota selvitetään ultraäänitutkimuksen ja anti-Müllerian hormonin (AMH) määrityksen avulla) ja päätetään sen perusteella mielekkäin hoitovaihtoehto.
Erityisesti pidempään jatkuneen hedelmättömyyden kohdalla yleensä valitaan hoitomuodoksi koeputkihoito (IVF). Koeputkihoidon yhteydessä pystytään arvioimaan asiaa entistä perusteellisemmin. Nähdään miltä munasolut näyttävät, miten hedelmöittyminen ja alkion varhainen kehittyminen tapahtuvat. Yksittäisissä tapauksissa hedelmättömyyden syy löytyy hoitoa tehtäessä, saattaa esim. selvitä, etteivät siittiöt ”osaa” hedelmöittää munasolua (fertilization failure). Siittiöiden DNA-fragmentaatio ei toistaiseksi kuulu rutiinitutkimuksiin, mutta on ilmeistä, että osa selittämättömästä hedelmättömyydestä johtuu siittiöiden huonosta DNA-laadusta ja tätä pitäisi pyrkiä elintapamuutoksilla mahdollisuuksien mukaan korjaamaan.
