Suurin suola tässä työssä ovat sukusolujen lahjoittajat. Miten ihmiset voivatkin olla näin hyviä ja ihania. Teen hienoa työtä, kun saan auttaa näitä mahtavia tyyppejä ja olla tekemisissä heidän kanssaan päivittäin.
Olen ollut donor-vastaavana elokuusta 2017 asti. Sitä ennen lahjoittajia hoiti vähän jokainen.
Meillä haluttiin keskittää sukusolujen luovutus jokaisella klinikalla yhdelle kontaktihenkilölle, johon lahjoittajat voivat pitää yhteyttä. Tarkoitus on, että teen lahjoittajien kanssa kaikki asiat mahdollisimman pitkälle, kun he tulevat vastaanotolle. Tuttu ihminen helpottaa hoitoa.
Pyrin esimerkiksi olemaan mukana kaikissa munasolunkeräyksissä, jotta lahjoittajilla olisi tuttu hoitaja ja turvallinen olo. Ihmiset ovatkin tulleet hyvin tutuiksi.
Ennen Fertinovaa ja Ovumiaa työskentelin 12 vuotta Kätilöopistolla. Kun Fertinova yhdistyi Ovumiaan, donor-käytäntöä uudistettiin ja minut katsottiin sopivaksi vastaamaan lahjoittajista.
Olen hirveän sosiaalinen ja avoin. Puhun paljon, olen harvoin hiljaa. Ehkä minut juuri siksi haluttiin tällaiseen tehtävään. Minua on helppo lähestyä.
Nonsensepodi teki tutuksi ja toi luovuttajia
Viime aikoina on ollut aika kiireistä, koska olemme saaneet syksyllä paljon munasolujen luovuttajia. Ehkä syynä on syksyllä tehty Nonsense-podcast, johon itsekin osallistuin lääkärimme Maria Tuomisen kanssa.
Se oli hauskaa ja konkretisoi tänne tuleville lahjoittajille, minkälaisten ihmisten kanssa he tulevat olemaan tekemisissä. Toivottavasi se teki meistä helpommin lähestyttäviä. Edellisellä kerralla podcastin aiheena oli hedelmällisyyskatsastus, ja ainakin se toi meille lisää asiakkaita.
Puskaradio toimii myös tehokkaasti. Meille tulee paljon lahjoittajia, joiden ystävä tai tuttava on ollut meillä lahjoittajana. He suosittelevat klinikkaa ystävilleen, ja monet kertovat lahjoitusprosessistaan somessa hyvinkin avoimesti.
On ollut kiva oppia tuntemaan lahjoittajia. Olen huomannut, että hekin ovat tykänneet siitä, etteivät he ole vain naamoja muiden joukossa, vaan muistan heidät ihmisinä ja heidän asioitaan.
Kun kaikki ovat paikalla eikä kukaan ole sairaana, keskityn pelkästään lahjoittajiin. Kontaktoin esitäytetyn lomakkeen lähettäneitä ehdokkaita. Sen perusteella otan yhteyttä, ja ensimmäinen kontakti on aika lyhyt.
Yleensä luovuttajat ovat jo hyvin perehtyneitä asioihin. Sovin käyntejä, ja kun he tulevat, otan muun muassa verikokeet ja annan lääkkeet.
Päälle tulevat paperityöt, pistosohjaukset ja puhelut, esimerkiksi kun vuodot alkavat ja täytyy varata aikoja. Kun luovuttajia on paljon, ei aikaa juuri muuhun jääkään. Juuri nyt minulla onkin kollega työparina jakamassa taakkaa.
Joskus harvoin jotkut eivät löydä vastausta kaikkiin asioihin eivätkä uskalla täyttää lomaketta suoraan. He haluavat selvittää suvun tai omia sairaus- tai lääkitysasioita ja varmistaa, että soveltuvat edes lähtökohtaisesti luovuttajiksi.
Lahjoittajien tarvekin kasvaa
Tyypillinen lahjoittaja haluaa auttaa. Oikeastaan mitään muuta yhdistävää tekijää ei ole. Ikähaarukka on juuri niin laaja kuin se voi olla, ja taustat voivat olla hyvinkin erilaisia.
Lahjamunasoluhoitojen kasvu jatkuu. Nyt on ollut todella paljon tulijoita, ja olemme todella iloisia, että kaikki on voitu ottaa vastaan. Kiitos siitä kuuluu lahjoittajille, jotka haluavat pyyteettömästi auttaa muita ihmisiä.
Etsin myös lahjasoluille sopivia vastaanottajia. Tosin ulkomaalaisten asiakkaiden osalta jono ei nyt juuri lyhene. Heidän hoitonsa suunnittelu sekä ensikäynti voidaan hoitaa etänä, mutta itse hoitoa ei.
Ulkomaalaisten hoidot etenevät vasta, kun pandemia rauhoittuu ja tänne pääsee matkustamaan. Alkiot voitaisiin kyllä tehdä valmiiksi, mutta siittiöiden luovutus ei onnistu ilman miestä.
Täysdonaatiossa, jossa myös siittiöt ovat lahjoitettuja, alkiot voidaan tietysti tehdä. Onneksi kotimaisia asiakkaita pystytään hoitamaan koko ajan.
Meillä on hyvä ilmapiiri. Porukka on hitsautunut yhteen, olemme samankaltaisia ihmisiä, joilla on samanlainen huumori. Se on yhdistävä ja kantava voima.
Tieto onnistumisesta liikuttaa lahjoittajaa
Lain mukaan sukusoluja voi lahjoittaa enintään viiteen perheeseen. Käytännössä se tarkoittaa viittä munasolun luovutusta.
Joillekin harvoille on tehty seitsemän, jos raskaus ei ole lähtenyt kaikista luovutuksista. Toimenpiteitä ei kuitenkaan haluta tehdä liian monta, ettei ihmistä rasitettaisi.
Luovutuksia voi tehdä 3–4 kuukauden välein, enintään kolme kertaa vuodessa. Pari kertaa vuodessa on hyvin tyypillinen määrä. Suurin osa haluaa tulla uudestaan, ja vain hyvin harva jättää yhteen kertaan.
Lahjoittaja voi tulla välissä itse raskaaksi ja palata vasta vuosien päästä jatkamaan. Voi käydä myös niin, että kerrat ja kiintiöt ovat jo täynnä, mutta joku perhe haluaa lapselleen täyssisaruksen. Silloin saatamme pyytää lahjoittajaa luovuttamaan samaan perheeseen vielä uudestaan.
Osa luovuttajista ei edes halua tietää, syntyykö heidän munasoluistaan lapsia. Suurinta osaa se kuitenkin kiinnostaa erittäin paljon. Heti kun ne tietävät, minä päivänä vastaanottaja tekee testin, he soittavat ja kysyvät.
On todella suuri palkinto minullekin, kun he saavat kuulla, että raskaus on alkanut. Ne ovat ihan timanttihetkiä tässä työssä. Toisessa päässä usein itketään ja melkein siinä itkee itsekin. Se herättää niin suuria tunteita.
Kirjoittaja on sukusolujen lahjoittajista vastaava kätilö ja IVF-hoitaja Ovumian Helsingin-klinikalla.
