Helsinkiläinen Camilla (nimi muutettu) teki tänä vuonna päätöksen ryhtyä munasolujen lahjoittajaksi. Camillan mielestä munasolujen lahjoittaminen on osittain verenluovutukseen verrattava kiitollinen ja palkitseva teko: pieni vaiva itselle, iso ilo ja kenties uusi elämä monelle perheelle.
Näin Camilla kertoo:
Tiedän lähipiiristäni tapauksia, joissa raskautta on odotettu jopa seitsemänkin vuotta. Minulla ei ole ollut ongelmia hedelmöittymisessä ja oma lapsilukuni on täynnä. Siksi päätin, että minun munasoluillani joku muu voi saada avun tilanteeseensa.
Lopullisesti päätökseni sinetöi paikallisbussin penkeissä ollut Fertinovan mainos. Tällöin ajattelin, että nyt on aika ottaa klinikkaan yhteyttä ja katsoa kelpaanko luovuttajaksi. Fertinova on nykyään osa Ovumiaa.
Lahjoittajan taival alkaa haastattelulla ja laboratoriokokeilla. Lisäksi osallistuin lahjasoluneuvontaan. Minusta oli tärkeää, että alussa sain riittävästi tietoa siitä, mihin olin ryhtymässä. Lahjoittajahan luopuu oikeuksistaan lapseen, joka mahdollisesti lahjoitetuilla soluilla syntyy. Sen pitää olla tosi kirkkaana ja selvänä mielessä, kun lahjoittajaksi ryhtyy.
Fyysisesti helppo homma
Munasolujen lahjoittaminen oli mielestäni paljon helpompi prosessi, kuin etukäteen osasin odottaa. Munasoluja kasvattavaa lääkitystä käytetään reilun viikon verran kuukautisten alkamisesta. Ultraäänitutkimuksessa varmistuu munasolujen keräyspäivä.
Keräys tehdään ohuella neulalla alateitse ja oletin, että se olisi hyvin kivuliasta. Yllätyin myönteisesti, kuinka nopeasti, muutamissa minuuteissa ja olemattomilla kivuilla se sujuikin sitten todellisuudessa. Kivun laatuunhan jokainen suhtautuu omalla tavallaan, mutta voin hyvällä omallatunnolla kertoa, että sitä ei voi edes oikein kivuksi laskea ja kivun lievitystä on luvassa. En tarvinnut keräyksen jälkeen sairauslomaa. Pientä jomotusta ja turvotusta oli, samantapaista kuin kuukautiskivut.
Siinä kaikki.
Kahden lahjoitus kerran perusteella minulla on sellainen olo Fertinovasta, että minä olen tärkeä. Klinikalla kuulumisia vaihdetaan, edellisellä kerralla käydyt keskustelut muistettiin ja siinä tuli tunne, että olemme yhtä perhettä.
Positiivisia uutisia
Ensimmäisessä lahjoituksessa yksi munasoluistani hyödynnettiin heti tuoresiirrossa. Sain tiedon, että hoito oli onnistunut ja raskaus alkanut. Muistan kuinka minua itketti ja hymyilytti samaan aikaan. Olin jotenkin niin iloinen, että joku oli saanut minun avullani lapsen.
Olen keskustellut tästä asiasta perheeni kanssa ja myös ystäväpiirissäni tiedetään, että olen lahjoittanut munasoluja. Omat lapseni ovat vielä pieniä, mutta olen heillekin kertonut.
Aion luovuttaa munasoluja vielä uudestaankin niin monesti kuin se on mahdollista. Suomessa yksittäisen lahjoittajan soluja voi käyttää viidelle eri perheelle. Lapsella on täysi-ikäisenä oikeus saada tietoa alkuperästään.
Jos joku lahjoitukseni kautta alkunsa saaneista ihmisistä ottaa täysi-ikäisenä minuun yhteyttä, lupaan keittää kahvit ja vastata mielelläni kaikkiin kysymyksiin, joita hänellä minulle on. Olen miettinyt, että lahjasoluilla syntyneillä lapsilla on myös parhaat mahdolliset lähtökohdat elämään, niin hartaasti heidän vanhempansa ovat heitä toivoneet ja odottaneet.
Kiitos, että saan olla avuksi.
Camillan lahjoituksista ja aktiivisesta toiminnasta munasolulahjoituksen parissa kiitollisina:
Eija Dorbek, Hanna Haapanen, Riitta Luhtio, Anna Pulkkinen, Pekka Sillanaukee
