Oletko ajatellut, että haluaisit ehkä lahjoittaa sukusolujasi, mutta et ole asiasta vielä täysin varma? Helsingin Ovumian vastaavan hoitajan ja psykoterapeutti Riitta Luhtion mukaan asiaan saa parhaiten selvyyden tulemalla klinikalle paikan päälle. Käynti lääkärillä ja lahjasukusoluneuvonnassa eivät sido mihinkään, mutta klinikalta poistuessasi olet tietoisempi mahdollisuuksistasi ja todennäköisesti myös halustasi ryhtyä luovuttajaksi.
Usein ajatus munasolujen tai siittiöiden lahjoittamisesta herää, kun ihminen seuraa läheltä hyvän ystävän, perheenjäsenen tai vaikkapa työtoverin lapsettomuushoitoja. Toiset taas ovat saattaneet luovuttaa aiemmin verta tai tehdä elinsiirtotestamentin, jolloin sukusolujen lahjoittaminen tuntuu luontevalta tavalta jatkaa auttamisen tiellä.
Luovuttajille annettavasta lahjasukusoluneuvonnasta Helsingin klinikalla vastaava Riitta Luhtio kertoo, että päätös luovuttaa sukusoluja tapahtuu harvoin silmänräpäyksessä.
– Sekä miehet että naiset käyvät asiaa yleensä pitkään päänsä sisällä läpi. Rohkaisen kaikkia asiaa harkitsevia tulemaan paikan päälle, sillä usein faktatietojen kuuleminen auttaa lopullisen päätöksen tekemisessä.
– Terveydentilakyselyssä voi jo selvitä, sopiiko henkilö ylipäänsä luovuttajaksi. Jos esteitä ei ole, on seuraava vaihe tulla keskustelemaan minun luokseni lahjoittamisen psykologisista puolista sekä oikeudellisista seikoista.
Omat geenit, mahdollinen yhteydenotto, lähipiiri…
Lahjasukusoluneuvonnan tarkoituksena on varmistua, että henkilö ymmärtää, mitä lahjoittaminen kokonaisuudessaan merkitsee. Yksi läpikäytävä asia on oma perimä.
– Käymme läpi potentiaalisen luovuttajan elämäntilannetta ja sitä, onko hänellä omia lapsia. On tärkeää pohtia, mitä itselle merkitsee, että toiseen perheeseen syntyy mahdollisesti lapsia, joilla on omia geenejä, Riitta kertoo.
– On myös hyvä miettiä, keihin lähellä oleviin ihmisiin luovuttaminen voi vaikuttaa ja kelle asiasta on hyvä kertoa. Koska lahjasukusoluista syntyvällä lapsella on oikeus selvittää luovuttajan henkilöllisyys täysi-ikäiseksi tultuaan, täytyy luovuttajan varautua, että paitsi häneen, myös luovuttajan omiin lapsiin, voidaan ottaa yhteyttä.
Neuvonnassa keskustellaan myös siitä, onko lahjoittajalla luovuttamiseen liittyen huolia.
– Naisilla huolet liittyvät usein hedelmällisyyden säilymiseen. Tätä ei kuitenkaan tarvitse murehtia, sillä lahjoittaminen ei heikennä hedelmällisyyttä, Riitta sanoo.
– Joillakin naisilla huolta saattaa aiheuttaa myös pistäminen tai kipu. Munasolupunktiossa pyritään kuitenkin mahdollisimman hyvään kivunlievitykseen ja uskonkin, että lahjoittajien kokemus on ollut pääasiassa hyvä, sillä monet ovat palanneet luovuttamaan uudestaan.
Riitan mukaan on äärimmäisen tärkeää, että lahjoittajalla on luovutuksen jälkeen hyvä olo.
– Jos lahjasukusoluneuvonnan jälkeen henkilö on epävarma halustaan ryhtyä luovuttajaksi, kannustan miettimään asioita vielä rauhassa kotona. Lahjoittaja on aina lämpimästi tervetullut klinikallemme uudestaan, jos päätös luovuttajaksi lähtemisestä kypsyy vasta myöhemmin, Riitta toteaa.
Riitta Luhtio, kolme vuosikymmentä lapsettomien asialla
- Helsingin klinikan vastaava hoitaja ja psykoterapeutti
- Toimii esimiehenä. Psykoterapeuttina antaa lahjasukusoluneuvontaa sekä pariterapiaa
- Työskennellyt lapsettomuushoitojen parissa 26 vuotta
- Aloittanut diakonissalaitokselta ja päätynyt Väestöliiton kautta Fertinovalle (nyk. Ovumia)
- Lapsettomuushoitojen pariin päätyminen ollut omien sanojen mukaan onnekas sattuma
- Lapsiperheet lähellä sydäntä, minkä vuoksi nauttii työstään suuresti
- Suurin ilo, kun kuulee lapsen kaikkien haasteiden jälkeen syntyneen
- Uudet hoitokäytänteet, lait ja näkökulmat tarjoavat koko ajan uutta opittavaa
Teksti: Anna-Maija Kakkonen
