Ovulaation induktio
Raskauden onnistumisen yksi edellytys on munasolun kypsyminen ja irtoaminen, eli ovulaatio. Jos näin ei tapahdu luonnostaan, munasolun kypsyminen ja irtoaminen voidaan saada aikaan lääkehoidon avulla. Tällöin puhutaan ovulaation induktiosta eli munarakkulan kypsytyshoidosta. Ovulaation induktiota tarvitaan, jos naisen oma kuukautiskierto on normaalista poikkeava tai sitä ei ole lainkaan. Vaikka naisen oma kuukautiskierto toimisi, voidaan hormonihoitoa käyttää tukemaan follikkelin kehitystä ja munasolun irtoamista.
Enne hoidon aloittamista on tärkeä pyrkiä selvittämään mistä ovulaatiohäiriössä on kyse ja voidaanko tilannetta kenties parantaa muillakin keinoilla. Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä ( PCOS) on yleinen ovulaatiohäiriön syy. Mahdollinen kilpirauhasen sairaus ( hypetyreoosi) on syytä tunnistaa ja hoitaa, samoin harvinaiset aivolisäkkeen toimintaan liittyvät sairaudet. Myös vaikea paino-ongelma ( alipaino tai ylipaino) tai liiallinen liikunta voivat aiheuttaa ovulaation häiriöitä. Mikäli kyseessä on munasarjaperäinen häiriö, lääkehoidosta ei välttämättä ole lainkaan hyötyä.
Ovulaation induktiossa pyritään saamaan aikaan ovulaatio stimuloimalla munasarjoja hormonilääkityksen avulla. Yleensä tavoitellaan yhden tai kahden munarakkulan kasvua yhtä kuukautiskiertoa kohti. Hoitoon liitetään yksilöllisen tilanteen mukaan joko ajoitetut yhdynnät tai hoitokierrossa voidaan tehdä myös inseminaatio.
Ovulaation induktion lääkitys voidaan annostella tablettina tai pistoksina ihon alle. Useimmiten voidaan käyttää tablettimuotoista lääkitystä. Suomessa yleensä letrotsolia, joka on aromataasin estäjä. Hoito tablettilääkkeillä on yleensä varsin yksinkertaista. Tabletteja otetaan alkukierrossa viiden vuorokauden ajan. Ovulaation induktion etenemistä ( munarakkuloiden määrä, kasvu ja kohdun limakalvon paksuus) seurataan ultraäänitutkimuksella, yleensä 1-2 käyntiä kierron aikana riittää. Tarpeen mukaan hoitoon voidaan lisätä pistettävät gonadotropiinilääkkeet.
Käytettäessä vain pistettäviä lääkkeitä ( gonadotropiinit) hoito aloitetaan kierron päivänä 2-5 antamalla päivittäin pistoksina pientä annosta gonadotropiinihormonia. Hoidon aikana seurataan hoitovastetta ultraäänitutkimuksin (munarakkuloiden määrä, kasvu ja kohdun limakalvon paksuus) muutaman päivän välein. Tarvittaessa voidaan verinäytteestä tehdä hormonimäärityksiä hoidon aikana, yleensä ultraäänitutkimukset kuitenkin riittävät.
Hoidon huolellinen seuranta parantaa raskaaksi tulon mahdollisuutta ja vähentää mahdollisia riskitekijöitä ( monisikiöiset raskaudet). Hoidon onnistumiselle on tärkeää, että yhdynnät tai inseminaatio ajoitetaan munasolun irtoamisen ajankohtaan. Ajoituksessa voidaan käyttää apuna virtasta tehtävää ovulaatiotestiä ( LH-testi).
Mikäli ovulaatiota ei saada aikaan tai raskaus ei ole 4–6 kierron aikana alkanut, on syytä harkita muita hoitoja.